Minä olen

Melissa Milla Mäntylä

Kuva: Tiu Makkonen

Melissa Mäntylä.

Asun Vallilassa kahden miehen ja yhden naisen kanssa. Meillä ei ole koiraa, mutta vohvelirauta löytyy. Olen kaksikymmentävuotias ja opiskelen Helsingin yliopistossa teologiaa. Valmistuin keväällä 2011 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja olen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.

Olen myös panseksuaali, androgyyni ja nymfomaani. Lapsena halusin toimittajaksi, koulussa seksuaaliterapeutiksi ja nyt valloittaa maailman. Kirjoitan seksiaiheista kolumnia City.fi-kaupunkikulttuurilehteen kerran viikossa.

Minä olen patologisen rehellinen ihminen, joka rakastaa itsensä lisäksi eniten äitiään. En ole tottunut ottamaan elämää vakavasti.

Henkilökuvani on valokuvannut Tiu Makkonen.

27 thoughts on “Minä olen

  1. Hei satuitko seisomaan tänään iltapäivällä Metropolian Tukholmankadun toimipisteen edessä?

  2. Tuohon listan lopuksi voisit myös liittää, että blogiasi ei kannata lukea, jos on vähääkään järjen rippeitä jäljellä eikä halua halkoa hiuksia suorastaan galaktisen typeryyden äärellä.

    Mitä vittua, tähänkö on tultu? Tässäkö on Suomen nuoriso, Suomen tulevaisuus?

    Toivoni ihmiskuntaa vastaan ropisee aima ropauksin aina kun tajuan, että näinkin tyhmiä ihmisiä on oikeasti olemassa.

    • Mikä on tässä niin järjetöntä? Jopa koulussa opetettiin, että fiksut ihmiset osaavat perustella näkemyksensä. Osaatko sinä?

  3. Dear, Turo Kiiski
    osoitit oman järjettömyytesi, sivistymättömyytesi ja tunteettomuutesi kirjoittamalla jotain niinkin ala-arvoista kuin kirjoitit 5.9.2011 klo 03:38. Asia, minkä toivon sinun itsesi ymmärtävän, on ihmiskunnan rakentuminen sen paloista, ihmisistä. Sinä, vuorostasi, saat minun toivoni ihmiskuntaan ”aimo ropauksin ropisemaan”.
    sincerely, Olivia

  4. Ihan keskivertoa helsinkiläisen helsinkiläisille hipstereille tehtyä oman olemisen kehumista. ipadit, kommuunit, klubit ja sen sellainen. Kovin kaukana kehäkolmosen ulkopuolella ei kenellekään sano mitään, että ”asun Vallilassa”.

  5. Pingback: METSÄN TARINA « Simpanssifilosofiaa

  6. Kiva blogi, monista asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, joskin provosoivasti. Se voi auttaa herättämään ajatuksia – tai sitten torjuntareaktion (eli aiheuttaa suuttumusta, kuten nähty on). Minua kiehtoo Melissan kaltaiset naiset, he ovat minulle jokseenkin vielä täysi mysteeri. Useimmat naiset jotka ovat toki avoimia seksin suhteen ja valmiita puhumaan aiheesta… ovat silti jollain tasolla häpeileviä, rajoittuneita ja eräänlaisessa lukossa. Miehet ja naiset ovat lopulta samanlaisia, vain prosentit ovat hivenen erilaiset, kuten niin monissa muissakin asioissa (tekniikka, ihmissuhteet, mieltymykset jne). Miehissä on enemmän Melissan kaltaisia, kuin niitä itseään häpeileviä ja hiljaisia ihmeen odottajia. Naisissa taas on näitä odottajia enemmän… ”prinssi astuu hetkenä minä hyvänsä ovesta sisään, valkoisella ratsullaan, ja pelastaa minut tästä tylsyydestä”. Ain’t gonna happen.

  7. Tosi hieno esiintyminen Linnanahteen kanssa Sinulla eilen! Suomi kaipaa enemmän tällaista valaistumista. Jos homoseksuaalit jo uskaltavat ulos kaapista, niin esimerkkisi rohkaisee niitä kaikkia muita, jotka siellä vieläkin joutuvat lymyilemään. Olet tärkeä, menestystä kaikkeen tekemiseesi!

    • Mielestäni tuo nillitys väkinäisestä ja muka-hauskasta vohveliraudasta on aika väkinäistä ja muka-hauskaa.