Ostin jo maaliskuussa lipun Weekend-tanssimusiikkifestivaaleille, sillä esiintyjälista kuulosti epätodellisen hyvältä. Aloin tällä viikolla ottaa selvää tulevan viikonlopun riennoista, miten sinne pääsee ja mitä on tulossa. Perskutina varoitteli ensimmäistä kertaa järjestettävästä partyviikonlopusta, että tässä on nyt jotain mätää.

Bussijono Martinlaakson asemalla. Kuva: Ona Ukkola

Esiintyjäaikataulua oli mahdoton löytää tapahtuman nettisivuilta ja tulijoita kehoitettiin jättämään reput kokonaan kotiin. Epämukava kutina jatkui, kun tapahtuma mainosti isolla huudolla 10 euron hintaisia bussilippuja, joilla pääsisi etusijalla kyytiin kohti Espoon metsiä. Matkakortilla ei siis tekisi käytännössä mitään, jos kaikki kymmenet tuhannet saapuvat paikalle. Parkkipaikkoja alueella on Serenan puolella 500 kappaletta, joten autolla en halunnut lähteä. Päätin myydä lippuni festareita edeltävänä päivänä ja ottaa pari kymppiä takkiin.

Kun ikärajaton Weekend koitti, internet alkoi tulvia uutisia liikennekaaoksesta kapealla Vihdintiellä ja siitä, että ihmiset ovat istuneet perjantai-iltaansa busseissa, takseissa ja yksityisautoissaan neljättä tuntia. Toinen tapahtuman päätähti David Guetta esiintyi yhdeksältä ja sekin jäi näkemättä monilta, jo kuudelta soittaneesta Skrillexistä puhumattakaan.

Turvallisuuskatastrofin ainekset ovat kasassa kun poliisi kertoo, että itse festarialueelle ei enää edes päästetä ihmisiä sisään. Kuten arvata saattaa, festareilta poispääsy yömyöhällä on täysin mahdotonta ja viimeinen bussikin lähti jo ennen puolta kahta. Yhtään minkään sivistyksen keskelle ja taksin ulottuville pääsy on kymmenen kilometrin kävelyn päässä.

Alt rokkiin ja indie poppiin keskittynyt Garden Party osoitti onnistuneesti, että ekalla kerralla ei kannata ahnehtia ja sijaintia kannattaa miettiä. Söpöillä puutarhajuhlilla oli yksi soittolava ja se järjestettiin Hietsussa. Turvatarkastusjono oli olematon ja teltta oli keikkojen alkaessa kuitenkin täpötäysi. Kaksipäiväinen tapahtuma keräsi yhteensä 7000 kävijää ja ensi vuonna se venyy järjestäjän mukaan mahdollisesti nelipäiväiseksi

Jättifestareiden järjestäminen on erittäin monimutkaista touhua ja se vaatii useita vuosia kokemusta. Ei voida silti mitenkään väittää, että kaikki järjettömän isot juhlat pitäisi järjestää metsässä ja kaupungin ulkopuolella. Flow Festival kerää 50 000 ihmistä alueelle, jonne pääsee metrolla ja sieltä voi mennä kävellen syömään tai nukkumaan. Kaupunkifestarin etu on myös se, että nopeasti paikalle pyöräily tai kävely on mahdollista. Flowssa nähtiin yli viidentuhannen pyörän eeppinen pyöräparkki.

Kuva: Hannu Oskala (CC BY-NC-SA)

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista kansanopisto, kansalaisopisto ja työväenopisto? Arkikielessä ne kuulostavat jotenkin tönköiltä ja vierailta, eikä kovin moni ainakaan minun ikäiseni ole koskaan hyödyntänyt niiden tarjoamia palveluja. Ei ole kovin järkevää maksaa kahta sataa euroa jumppatunneista paikalliselle liikuntasalille, kun saman saa ihmisläheisempänä ja paljon halvemmalla opistolta.

Mitä ikinä oletkaan halunnut oppia tässä elämässä, se löytyy varmasti opiston kurssilistalta. On ikonimaalausta, kiinalaista kalligrafiaa, swahilia ja valveunien harjoittelua. Kurssit järjestetään pääosin iltapäivisin, joten varsinkin yömyöhään valvojille ja netissä roikkujille nämä sopivat hyvin.

Helsingistä löytyy ainakin kolme laajan kurssivalikoiman omaavaa opistoa, ne ovat Helsingin työväenopisto, Kalliolan kansalaisopisto ja Helsingin aikuisopisto. Minä ilmoittauduin noista kolmesta työväenopistoon ja kansalaisopistoon. Helsingin kaupungin työväenopiston kurssien hinnoista työttömät saavat puolet pois ja osa Kalliolan opiston kursseista ovat jopa ilmaisia. Eli jos saviruukkujen valanta tai tietotekniikka ovat lähellä sydäntä niin sinne vaan, ei maksa mitään.

Tärkeintä työttömyyden iskiessä on rutiinien säilyttäminen, ei saa jäädä himaan makaamaan ja nukkumaan joka päivä neljään asti iltapäivällä. Aamuisin syyttä herääminen on melko mahdotonta, joten kannattaa keksiä sitä tekemistä. Jos opiskelu ja harrastukset eivät nappaa, niin helsinkiläinen voi tsekata päivittäin sivustot Stadissa ja Oma Kaupunki. Noista löytyy usein paljon ilmaistapahtumia ja työttömän kukkarolle sopivia keikkoja, klubeja ja teatterinäytöksiä.

Minun syksyni täytteeksi löysin opistojen listoilta ruotsin kielen peruskurssin ja virkistävän hathajoogan. Näiden lisäksi ilmoittauduin vielä Helsingin avoimen yliopiston teologian perusopintoihin, jos vaikka pääsisi ensi vuonna ihan tiedekuntaan asti. Ruotsia siksi, että se on yleissivistävää ja eräs minulle tärkeä ihminen puhuu sitä toisena kielenään. Joogaa, koska olen huonoryhtinen, vihaan liikuntaa ja jotta voisin harjoitella edes joskus pääni kiinni pitämistä.

Esittelen nyt vähän erilaista menovinkkiä maanantai-illoille, näissäkin voi käydä flaksi jos asettelee sanansa oikein. Huomenna kello kuudelta pääsee hiljentymään ja meditoimaan Tuomikirkon kryptaan tiukkojen uskistytsyjen johdolla. Siitä sitten pieni kävelymatka kahdeksaksi kikattamaan ja loiventamaan erityisesti hipstereiden ja muiden kalliotaiteilijoiden suosiman Mbarin akvaarioon.

Trendikäs ja törkeen kallis Mbar sijaitsee aivan Helsingin keskustassa Lasipalatsin kupeessa. Siellä taas pääsee joka maanantai-ilta kuuntelemaan ilmaiseksi stand up-komiikkaa noin puolentoista tunnin ajan. Läpällä-klubi antaa amatöörinaurattajille mahdollisuuden huulenheittoon intiimissä pikkubaarissa, sekä esittelee kokeneempiakin stand up-esiintyjiä. Huomenna on kuulemma luvassa kaikkien rakastama ammattiperseilijä Ismo Leikola sekä How to Marry a Finnish Girl-kirjan kirjoittaja Phil Schwarzmann.

Itse kävin paikan päällä viime maanantaina. Olisi voinut tietenkin tajuta, että kalju tatuoitu nainen antaa livekoomikolle automaattisen vittuilukortin. Ainakin kahden hepun kuulin tarttuvan tähän korttiin, toinen kertoi paskoista tatuoinneista ja kaljuista miehistä käyttäen mua alkuheitossa. Koomikko nimeltä Anders Helenius oli hyvin viihdyttävä. Hän ihmetteli Big Brotherin suomenruotsalaista pornotähteä, että mitä se sellainen suomenruotsalainen porno on, saako sitä stokkan tiskin alta pyytämällä.

Sain nauraa mahani kipeäksi, aloittelijatyypitkin osasivat ottaa rennosti ja vaikka yleisö ei nauranut heti, juttu jatkui siitä huolimatta. Repesin ainoana Ferrix Hovin aloitukselle siitä miten hän on lastentarhanopettajana 35-vuotiaiden ryhmässä, lastentarhassa nimeltä IT-ala. Illan juontanut iranilainen Ali Jihingari veti tosi hauskoja juttuja maahanmuutosta ja islamista, niin että tällaisen räkänokkapersunkin oli pakko nauraa. Kaiken kaikkiaan esiintyjät heittivät ajankohtaista settiä ja mustaa huumoria koskemalla ihan kaikkeen kiellettyynkin. Oli kreikan lainaa sekä transsukupuolista pappia ja vähän vakiotukiaistakin.

Tuomikirkon kryptassa harrastettiin hiljaisuutta, kuuntelemista ja Taize-lauluja. Ne on sellaisia meditointiin keskittyviä lauluja, joita toistetaan monta kertaa. Taize-rukoushetket ovat muutenkin vähän erilaisia kuin tavalliset ev.lut. rutiinirukoukset, joita toistellaan sen kummempia ajattelematta. Minusta tilaisuus oli melkeinpä taianomainen, eri ihmiset saavat siitä varmasti eri asioita irti. Rukoushetki kesti vajaan tunnin jonka jälkeen oli tarjolla kahvia, teetä, voileipiä, kakkua ja lähimmäisenrakkautta. Eli tiedän missä jatkossa minä syön iltapalani!

Joku on ehkä huomannut, että olen ollut koko viikon hiljaa. Tämä johtuu siitä, että heräsin keskiviikkona siihen, kun minulle soitetaan erinäisten ihmisten lukeneen blogiani ja siitä johtuen ei ole asiaa sovittuihin keikkatöihin loppusyksystä. Mitään en ole tehnyt, mitään en myöskään muista. Brilliant! Keep on partying.

Melissan menovinkit-sarja jatkuu tällä kertaa maksullisilla naisilla, sillä kävin tutustumassa kuuluisan Vaasankadun palveluihin. Ennen kierrosta otettiin vähän kaljaa Kustaa Vaasassa joka on yleensä melko hiljainen ja mukava juttelukapakka, mutta eilen sinne oli eksynyt jotain haalarihihhuleita. Avukseni tälle empiiriselle markkinatutkimusmatkalle sain mukaan ystäväni Simeonin.

Naiset on kalliita, rahan menoon kannattaa siis varautua jos päätyy tyydyttämään sylinkaipuutaan tällä tavalla. Ensimmäinen paikka Hot Girls ei katsonut hyvällä kahta asiakasta kerralla ja kymmenestä minuutista pyllynketkutusta olisi saanut maksaa kaksikymmentä euroa. Yksin kannattaa kokeilla, tyttövalikoima on ainakin laaja ja popperseja löytyy erilaisia.

Seuraavassa paikan (Dream Girls)  tummahipiäinen lihavahko nainen ei saanut ainakaan minua syttymään ja mesta oli muutenkin kovin rappiollisen näköinen. Siellä palvelut olisivat maksaneet kaksikymmentäviisi euroa vartista. Kolmas ovi eli Velvet Room oli ehdottomasti suotuisin valinta, pikkuruiset tilat kyllä sielläkin. Tiskin takana oli sellainen kolmen päivän sängen omaava it-tukihenkilön näköinen jäbä. Yhdeltä henkilöltä olisi maksanut kaksi kymppiä viisitoista minuuttia.

Kolmanteen paikkaan jäätiin, sillä tyttö suostui ottamaan kaksi asiakasta kerralla. Hinnan sain neuvoteltua halvemmaksi, viisitoista euroa per naama eli kolme kymppiä yhteensä maksettiin henkkareiden tarkistuksen jälkeen. Visa ei muuten käynyt, joten kannattaa ottaa käteistä mukaan reippaasti. Sitten vaan sukkahousun violettiin koppiin sohvalle istumaan, pöydällä oli kaikennäköistä liukastetta ja talouspaperia. Seinillä roikkui erilaisia S/M välineitä, kuten käsiraudat ja ruoska.

Vartti oli yllättävän pitkältä tuntuva aika, mutta ehti siinä kuulemma housuissa kovettua. Tyttö oli erittäin nätti ja hyvävartaloinen, tosin ehkä vähän liian puhelias. Hän kysyi kaikenlaista meidän suhteesta ja illan suunnitelmista. Pohjanmaalta sanoi olevansa kotoisin, minkä päätteli helposti selkeästä Lauri Tähkä-aksentista. Tyttö tanssi ja kiehnäsi sohvalla miellyttävästi Britney Spearsin tahtiin, mutta ei kuitenkaan kosketellut itseään. Seurusteleville pareille suosittelen ehdottomasti tätä, kyseinen tyttö kehoitti oikein meitä harrastamaan seksiä. Vaikea oli pitää näppejä kurissa, oli sen verran hyvännäköinen tavara. Kahdesta kympistä olisi saanut koskea, mutta siihen ei enää laitettu kaljabudjetista rahaa.

kaikkinäkevä silmä

Stripparivierailu oli kaiken kaikkiaan miellyttävä ja himoja herättävä kokemus, muitakin paikkoja voisi testata ja tiedustella huorapalvelun mahdollisuutta. Vaasankadullahan noita riittää ja ehkä eksyn vielä jossakin vaiheessa kokeilemaan thaihierontaa happy endingillä. Ilta jatkui hupaisissa merkeissä Nelosen ilotulituksien kautta Städäriin. Seuraavana päivänä krapulan aste oli melko sekuntihikinen ja myöhästyin puoli tuntia varatusta tatuointiajasta. Nyt on käynnissä Poikkea Putiikissa-viikko ja monessa paikkaa on hyviä tarjouksia ja alennuksia. Tatuointipaikka oli nimeltään Kivun Kauneus ja siellä on loppuviikon vielä lävistykset 30 euroa ja tatuoinnit -15%.

Mistä löytää elämänkumppanin, tyttöystävän tai edes seksiseuraa? Nuo ovat kysymyksiä, jotka askarruttavat varmasti monia iästä tai siviilisäädystä riippumatta. Aion jatkossa kirjoitella jonkun verran hyvistä iskupaikoista ja tavoista etenkin pääkaupunkiseudulla. Ensimmäisenä vuorossa on pikadeittailu, eli speed dating.

Pikadeittailussa on tavoitteena tehdä vaikutus toiseen kahdessa ja puolessa minuutissa. Suomessa ilmiö on vielä hyvin pieni ja sitä järjestää tietääkseni tällä hetkellä vain City-lehti, Popkellarin tiloissa Yliopistonkadulla. Täysin heteroa hommaa se on ainakin toistaiseksi, joten toivotaan että DTM ottaa pikadeittailun pian alkuiltojensa viihteeksi yksinäisille hinttareille. Tapasinkin ehkä yhden illan mielenkiintoisimman ihmisen jo ennen varsinaisten treffien alkua ja olisin mieluusti lähtenyt tämän kauniin naisen kanssa jatkoille.

Monelle tulee mieleen pikadeittailuista eronneet, rumat ja keski-ikäiset ihmiset, minulla oli ainakin melkoiset ennakkoluulot vaikka ihan spontaanisti treffailemaan lähdin. Karaokekuninkaiden juottolalta kuulostava paikan nimikään ei paljoa auttanut, mutta yllätyksekseni baariin sisään astuessani jengi oli yllättävän nuorta ja hyvännäköistä. Mitä ihmettä, missä ne säälittävät ja epätoivoiset läskit on? Aika nopeasti kävi selväksi, että pikadeittailevat ihmiset ovat sosiaalisia ja avoimia ihmisiä. Muutama hiljaisempi henkilö löytyi tietenkin, mutta he luultavasti ahdistuivat sanahepulistani ja itserakkaudestani eivätkä kiinnostuneet sen enempää.

Väkijoukosta saatiin muodostettua kymmenen pöydällistä pareja, joissa sitten kahden ja puolen minuutin välein naiset vaihtoivat paikkaa. Aika kului hirvittävän nopeasti ja jos löytyi yhteinen mielenkiinnonkohde, muusta ei oikein kerennyt jutella. Porukasta löytyi niin yrittäjää, it-nörttiä, koulunkäyntiavustajaa kuin A-klinikan työntekijää, kukaan ei muistaakseni ollut työtön tai ei ainakaan myöntänyt sitä. Yksi valehteli aluksi olevansa aivokirurgi ja totesi, että meistä ei voi tulla mitään, koska mulla on kaulassa risti. Venkoa.

Kun verkkainen puolituntinen oli ohi, ohjelma vaihtui tavalliseksi baari-illaksi. Jotkut jäivät pöytiin, jotkut sinkosivat baaritiskille juomaan lisää ja jotkut hakivat karaokelistat. Pikaisella laskemisella deittailun tuloksena muodostui kolme tai neljä juttelevaa paria ja yhden parin kerkesin huomata poistuvan paikalta käsikkäin. Ilta oli kaiken kaikkiaan positiivinen ja ihastuttavan epäsuomalainen sosiaalinen tapahtuma ja vaikkei mitään vakavaa kenenkään kanssa syntyisi, tapaa monta uutta mielenkiintoista ihmistä.

Loppuen lopuksi lähdin baarista yhden puhelinnumeron ja suudelman kera, ei hassummin. Olisin lähtenyt Herra minulla on omistuskämppä Maunulassa ja isän kautta hankittu työpaikka luokse kiljuen, mutta aamulla velvollisuudet kutsuivat. Enkä muuten ollut ainoa, joka kävi pikadeittaamassa julkaisumielessä, YleX:n juontaja Karhu nauhoitti osan meidän treffeistä radioon.

Mitä yhteistä on Johanna Tukiaisella ja Tenzin Gyatsolla? No se, että he esiintyvät tänään samassa kaupungissa rahaa vastaan. Hylkää siis tavallinen lauantaikänni ja nauti jommasta kummasta itsellesi mieluisammasta kulttuurin ja taiteen takuulaadukkaasta vaihtoehdosta. He kumpikin tarjoavat yleisölleen sellaisen kokemuksen, jota ei varmasti pysty unohtamaan.

Tiibetin poliittinen johtaja, dalai-lama puhuu Espoon Barona Areenalla melkein koko päivän buddhalaisuudesta ja myötätunnosta. Tapahtumassa on mahdollista jopa kysyä häneltä jotakin omaa mieltä askarruttavaa. Koko päivän lippu lounaan ja käännöskuulokkeiden kanssa maksaa 70 euroa, joka on oikein sopiva hinta sivistyneestä hengenvedosta paremman väen kukkarolle. Köyhemmät puunhalaajat voivat vetää henkeen jotain aivan muuta Pelle Miljoonan ilmaiskeikalla Kontufestareilla.

Elämäni kaunein hetki

Vähän toisenlaisen väestön johtohahmon Johanna Tukiaisen pääsee näkemään viiden euron ja eteispalvelumaksun hinnalla Britannia-nimisessä anniskeluravintolassa Espoossa. Yleensä ihmisillä ei ole hajuakaan mitä tämä kauneuskuningatar sitten lavalla oikein tekee, mutta Britannian nettisivut kertovat, että laulaa ja tanssii eroottisesti. Miksi ihmeessä tämä tärkeä info ei lue mainosjulisteissa? En paljasta miksi olen itse päätynyt tuon hyvin inspiroivan naisen kanssa samaan tilaan, mutta voin kertoa, että paikalla olleet miehet käänsivät kohteliaasti katseen muualle kun Johanna esitteli hieman korjailtua rintavarustustaan.

Heitä molempia yhdistää myös se, että he uskovat johonkin. Tukiainen kuuluu baptistikirkkoon ja on julkisuudessa puhunut jonkin verran Jeesuksesta ja uskoon tulemisestaan vakavan sairauden jälkeen. Tiibetin neljästoista dalai-lama on saanut lukuisia tunnustuksia maailmanrauhan ja ihmisoikeuksien puolustamisesta, muun muassa paljon arvostetun Nobelin palkinnon. Hän uskoo, että hyvää pystyy tekemään ilman aseita ja vihaa.