Kävin katsomassa Helsingin Valtimonteatterissa monologin nimeltä Outo Homo. Se kertoo heteromiehestä, joka seurustelee miehen kanssa. Ainoa esiintyjä on Juuso Kekkonen ja koko näytelmä perustuu hänen elämäänsä. Jälkeenpäin minulla on hämmästynyt olo. En millään olisi uskonut, että jaksan seurata yksinpuhuvaa miestä yli kaksi tuntia. Mutta hän ei puhunut yksin, vaan hän keskusteli yleisön kanssa – vaikka kukaan muu kuin Kekkonen ei sanonut sanaakaan.

Kekkonen on alasti puolivälissä näytelmää, eikä se edes häiritse. Kaikki huomio kiinnittyy siihen mitä hän sanoo, eikä siihen, että hän on ylipainoinen ja hänellä on keskivertoa suurempi penis. Suomalaisen peniksen keskipituus on muuten 13,5 senttiä. Jossakin vaiheessa seurustelusuhdettaan Kekkosen tyttöystävä tajusi olevansa mies ja tämä on Kekkosen tapa käsitellä sitä. Sukupuoli on kuin pinkkiä muovailuvahaa, joka muuttuu ja muokkautuu läpi elämän. Joku saattaa elää cismiehenä 70 vuotta, mutta joku kokee sukupuolista vaihtelua päivittäin. Yksi isoin muutos on, kun tajuaa ettei oma keho ole se oikea. Sitä kutsutaan kehodysforiaksi.

Rehellisyys on käsinkosketeltavaa. Kekkonen näyttää ja puhuu kaikesta. Yksityiskohtaiset tapahtumat hänen reilun kolmikymmenvuotisen elämänsä ajalta tuntuvat realistisilta. Fetissijuhlistakin kerrottu kuvitteellinen tapahtumaketju tuntui oikealta heti ensimmäisen lauseen jälkeen. Kekkonen ei pysähdy, vaan hän puhuu puhumistaan aavistuksen liian nopealla tahdilla. Kahden tunnin sisällä Kekkonen käsittelee ihan kaikki outouden muodot valkoiselle heterosukupuolelle. Mitä on trans, homous, BDSM, kasvissyönti, vapaaehtoinen lapsettomuus ja polyamoria.

Tiukkaa ja täyteen ahdettua settiä, mutta esitys on silti hengittää avoimuutensa takia. Tämän voisi esittää koulukiertueena, mikäli aihealuetta ja pituutta rajaa. Kekkonen puhuu tavallisistakin asioista, rakkaudesta ja epätoivoisesta ihastumisesta sekä seurustelusta ja huonosta seksistä. Oudossa Homossa on kaikille jotakin hyvää ja kaikille jotakin pelottavaa ja uutta. Mikään ei mene nielemättä kurkusta alas.

Lopulta Kekkosella on jalassaan nahkahousut ja osaan helposti kuvitella hänet lyömässä vyöllään vaaleaa neitsyttä perseelle. Alussa hän näytti lähinnä epävarmalta hipiltä rikkinäisessä hupparissaan. Outo Homo on erilainen rakkaustarina ja mainio henkilökohtaisen kasvun taideteos.