Atena Kustannus julkaisi tänään kirjan Ei kenenkään äiti – kertomuksia lapsettomuudesta (toim. Hanna Parviainen). Olen itse biologisista syistä tahattomasti lapseton ja olen siksi mukana tässä kirjassa kertomassa oman tarinani lapsettomuudesta. Kirja kertoo lapsettomuudesta rehellisesti ja suoraan, siksi sitä on jopa kivuliasta lukea.
Minun lapsettomuuteni on hieman erilaista, sillä minulle ei annettu edes mahdollisuutta yrittää. En elä vakituisessa parisuhteessa enkä ole koskaan ehtinyt miettiä kenenkään toisen ihmisen kanssa perheen perustamista. Olen syntynyt kokonaan ilman kohtua, jonka takia en voi lisääntyä. Sain tietää harvinaisesta MRKH-syndroomastani 16-vuotiaana, ensimmäisen gynekologikäynnin yhteydessä.
Lapsettomuudesta kärsii Suomessa joka viides pariskunta. Vaikka lapsettomuus koskettaa monia, aiheelle ei ole silti annettu kasvoja. Tämän kirjan tarkoitus on tuoda näkyviin jotakin hyvin yksityistä, vaiettua ja surullista elämän isoimmasta järkytyksestä.
Haluan kiittää minua vuosien varrella jaksaneita ja tukeneita ihmisiä. Lapsettomuuden kokeminen on rankkaa varsinkin nuorena ihmisenä ja sen tuoma tuska ei pääty koskaan. Tulen olemaan seuraavan kymmenen vuoden aikana entistäkin rasittavampi ja rakastettavampi kuin olen näinä vuosina ollut. Ystävien ja muiden läheisteni avulla olen oppinut, että elämästä voi nauttia täysillä näistäkin lähtökohdista.
Toivon, että kirjoitukseni tavoittaa niitä muutamia tyttöjä, joilla diagnosoidaan vuosittain kohdun puuttuminen. Kokemus on traumaattinen ja siitä on mahdotonta selvitä yksin. Aiheesta on saatavilla hyvin vähän tietoa ja siksi siitä on vielä vaikeampi puhua kenellekään. Kirjassa on myös mukana muun muassa Vasemmistoliiton kansanedustaja Eila Tiainen sekä entinen SDP:n kansanedustaja, lapsettomien yhdistyksen Simpukka ry:n puheenjohtaja ja Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Satu Taiveaho.
Aijaa! Rohkea avautuminen. Elämässä on onneksi paljon kivoja asioita ja toisten lapsia, joihin voi vaikuttaa.
Rakastan sua sieluni kyllyydestä, rohkea nais-eläin.
Ohhoh!!! Vanhaksi piti minunkin elämäni, että kuulen ensimmäisen kerran ilman kohtua syntyneistä naisista. MRKH-syndrooma on tosiaankin vaiettu asia. Miksiköhän?
Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille luettavaksi! Koskettavan ihania tarinoita aivan jokainen.
Ei se ole vaiettu asia, kyseinen syndrooma on niin harvinainen, jos se olisi yleinen siitä varmasti puhuttaisiin. Minullakin on kyseinen syndrooma, kohdun lisäksi minulta puuttui emätin jonka olen vuosien aikana itse venyttänyt itselle.
Tämä on kasvattanut mua henkisesti ihan mielettömästi ja olen ajan kanssa löytänyt kohtalontovereita paljon.
Ikävä kyllä meitä MRKH-syndrooma-potilaita syntyy vuosittain yhä enemmän.
Itse en ole saanut koskaan tietää mikä minulle aiheutti tämän, miksi juuri minä joka suunnitteli perhettä ja rakastaa lapsia.
Seksin harrastaminen jäi melkein aikuisikään joka ei haittaa ollenkaan, koin hienon ensimmäisen kerran avomieheni kanssa.
Toinen MRKH-potilas ilmottautuu! Ite sain tietää 14-vuotiaana, ja nyt parikymppisenä tuntuu että asia käy aina vaan vaikeammaksi vuosi vuodelta. Kauhulla odottaen niitä vuosia jolloin kaverit/sisarukset alkaa samaan lapsia… Mutta kiitos sulle Melissa että tulit julki asian kanssa! Helpottaa meitä ei-niin-rohkeita kohtalontovereita :) ja innolla luen tota sun uutta blogia City-lehdessä :)
V. 73 sain tietää, olin 16-vuotias. Olin yksin lääkärillä. Laittoi lähetteen keskussairaalaan. Siellä tehtiin tähystys. Olin yksin, kun lääkäri kertoi. Meinasin itkeä, hän alkoi kyseleen koulumenestyksestä, jotta olisin pysynyt tyynenä. Hämärä kuva jäi, mitä hän kertoi. En voinut puhua vanhemmille. Asia vaiettiin. Tapasin tulevan mieheni. Hänen tuellaan olen selvinnyt, jotenkin. Olen aina kokenut olevani vain puolikas nainen, riittämätön. Elämä oli helvettiä siinä vaiheessa, kun kaikki kaverit alkoivat olla perheellisiä. Mieheni ei halunnut adoptiota. Tämä on läpi elämän käytävä koulu.