On kerrassaan sydäntälämmittävää huomata keskiyöllä raahautuessaan kotiin lähikuppilasta, että tilataideteoksemme, jota myös kodiksi kutsutaan, on jatkanut matkaansa seiniltä kohti kattoa. Mielenterveysongelmaiset taiteilijaystäväni osaavat yllättää joka kerta luovuudellaan ja rajattomuudellaan. Menköön tämä samalla sellaisesta suositusta kotipostauksesta, joita kaikki supercoolit palkkaa saavat Indiedays-bloggarit kokoavat tyylikkäästi sisustetuista Gloria Koti-luukuistaan.
Pacman-peli surrealistin näkökulmasta
Joku aikoinaan Alppipuiston Kesän jatkoilla luuli jääkaappia seinäksi, joten näin iloisesti tervehdimme nykyään asuntoomme astujaa:
Jääkaappi on alunperin kierrätyskeskuksesta
Kuten varmaan muutkin hyvätapaiset ja perinteitä kunnioittavat kerrostaloasujat, mekin olemme väleissä naapuriemme kanssa. Postiluukustamme on tipahtanut vähän ennen nukkumaanmenoaikaa peräti näin tunnepitoinen rakkauskirje:
Herra Hakkaraisen ystävänpäivätervehdys
”Haha, hauska kuva! Olette kyllä kadehdittavan nokkelia. Kiva, kun laitoit ton kirjeen nettiin, ihan huisin hauska. Voi jumpe, että toi naapuri osaa olla natsi… ihan ennenkuulumatonta, kun ei saa mekastaa yöllä kerrostalossa. Mutta joo, pakko vielä sanoa, että voi hitsin pimpulat miten hyvä postaus. Kirjoitat niin omintakeisesti ja hupsusti! Oot totally muiden yläpuolella.”
Aivan kuin aistisin vittuilua ja kehittymätöntä persoonallisuutta.
Oikea salapoliisi ja aikamme nero tämä mr puheenjohtaja – mikäli se on oikea nimesi!
Hmmm mitähän tässä sanoisi, paitsi että olette täysin epäonnistuneen kasvatuksen tuotteita. Sellainen pieni asia kuin muiden ihmisten huomiointi puuttuu täysin. Mieti sitten kun itse astut työelämään, onko kiva olla hereillä koko yö muiden mekastamisen takia ja sitten mennä väsyneenä töihin.
Esim itä-euroopassa ihmisillä on vielä käytöstapoja. Suomesta ne hävisivät 60-luvun hippivallankumouksen ansiosta.