Mitä sinulle tulee mieleen sanoista kansanopisto, kansalaisopisto ja työväenopisto? Arkikielessä ne kuulostavat jotenkin tönköiltä ja vierailta, eikä kovin moni ainakaan minun ikäiseni ole koskaan hyödyntänyt niiden tarjoamia palveluja. Ei ole kovin järkevää maksaa kahta sataa euroa jumppatunneista paikalliselle liikuntasalille, kun saman saa ihmisläheisempänä ja paljon halvemmalla opistolta.

Mitä ikinä oletkaan halunnut oppia tässä elämässä, se löytyy varmasti opiston kurssilistalta. On ikonimaalausta, kiinalaista kalligrafiaa, swahilia ja valveunien harjoittelua. Kurssit järjestetään pääosin iltapäivisin, joten varsinkin yömyöhään valvojille ja netissä roikkujille nämä sopivat hyvin.

Helsingistä löytyy ainakin kolme laajan kurssivalikoiman omaavaa opistoa, ne ovat Helsingin työväenopisto, Kalliolan kansalaisopisto ja Helsingin aikuisopisto. Minä ilmoittauduin noista kolmesta työväenopistoon ja kansalaisopistoon. Helsingin kaupungin työväenopiston kurssien hinnoista työttömät saavat puolet pois ja osa Kalliolan opiston kursseista ovat jopa ilmaisia. Eli jos saviruukkujen valanta tai tietotekniikka ovat lähellä sydäntä niin sinne vaan, ei maksa mitään.

Tärkeintä työttömyyden iskiessä on rutiinien säilyttäminen, ei saa jäädä himaan makaamaan ja nukkumaan joka päivä neljään asti iltapäivällä. Aamuisin syyttä herääminen on melko mahdotonta, joten kannattaa keksiä sitä tekemistä. Jos opiskelu ja harrastukset eivät nappaa, niin helsinkiläinen voi tsekata päivittäin sivustot Stadissa ja Oma Kaupunki. Noista löytyy usein paljon ilmaistapahtumia ja työttömän kukkarolle sopivia keikkoja, klubeja ja teatterinäytöksiä.

Minun syksyni täytteeksi löysin opistojen listoilta ruotsin kielen peruskurssin ja virkistävän hathajoogan. Näiden lisäksi ilmoittauduin vielä Helsingin avoimen yliopiston teologian perusopintoihin, jos vaikka pääsisi ensi vuonna ihan tiedekuntaan asti. Ruotsia siksi, että se on yleissivistävää ja eräs minulle tärkeä ihminen puhuu sitä toisena kielenään. Joogaa, koska olen huonoryhtinen, vihaan liikuntaa ja jotta voisin harjoitella edes joskus pääni kiinni pitämistä.