Muistiinpanot.fi

melissa-mäntylä-nymfomaani-muistiinpanot

Tervehdys kulkija! Tämä on vanha blogini, joka päivittyy vain satunnaisesti. Uuden löydät osoitteesta Muistiinpanot.fi.

Katso Sarasvuo-talkshow:n haastatteluni tästä.

 

Tinderin teinit

Nyt kaikki sinkut ja polyamorikot huomio! Uusi ja ehkä jopa toimiva seuranhakupalvelusovellus on tarjolla. Monogamisessa parisuhteessa olevat, teidän ei pidä seuraa hakeakaan, ennen kuin se edellinen on dumpattu perusteellisesti.

Tinder perustuu pinnalliseen, mutta koukuttavaan tapaan arvostella ihmisiä ja hakea seuraa. Heidän kuvistaan tykätään ja samaan tapaan kuin Downissa (entinen Bang With Friends) saat ilmoituksen vasta, kun toinen tykkää sinun kuvistasi.

It’s a match! fraasi kilahtaa ruudulle saman tien kun olette löytäneet toisenne, eli tykänneet toisistanne. Tämän jälkeen voitte alkaa viestitellä. Ilman yhteistä matchia chattimahdollisuutta ei siis ole ja se harmittaa välillä, sillä jotkut käyttäjistä ovat niin mielenkiintoisia, että heille haluaisi kertoa sen välittömästi.

Tinder näyttää myös yhteiset kaverit sekä mielenkiinnonkohteet, joten toisaalta toisen stalkkaaminen eli metsästäminen internetin syövereistä saattaakin käydä aika helposti. Esimerkkinä Tiina, 21v. ja kolme yhteistä kaveria, mielenkiinnonkohteissa molemmilla Lady Gaga ja Radio Helsinki. Tämän jälkeen klikkaat vain Facebookista auki yhteisen kaverin kaverilistan ja etsit sieltä kaikki Tiina-alkuiset henkilöt.

Mikäli Tiinoja on muutama, etsi vain Tinderin kanssa yhteensopiva kuva, ja tadaa olet löytänyt tyypin. Sitten täytyy päättää uskaltaako todella heittää tuntemattomalle ihmiselle viestin, että moi tutustutaanko. Tämän perusteella jokaisen kannattaa tietysti harkita, mikäli haluaa pitää kaverilistansa esillä Facebookissa koko maailmalle vai pelkästään tietyille käyttäjäryhmille.

Tinder muistuttaa Kik-pikaviestipalvelua, mutta seuran etsimisen mahdollisuudella. Senkin puolesta tämä muistuttaa Kikiä, että teinit ovat näyttäneet löytäneen Tinderin. Suurin osa minulle ehdotetuista naisista on nimittäin alle 20-vuotiaita. Ylhäällä näkyvä mainosvideo on tosin vähän hupsu ja se muistuttaa ehkä vähän Samsungin noloa älyrannekemainosta.

Kehitysehdotuksena Tinderiin heittäisin vain niiden käyttäjien näyttämisen, joiden kanssa sinulla on yhteisiä kavereita. Nyt voi jo etsiä nimittäin tyyppejä, jotka ovat esimerkiksi alle kymmenen kilometrin päässä sinusta. Vielä kun joku tykkäisi minusta niin olisi vähemmän stalkkeri olo. Nimim. Yli 100 mimmiä 30 kilometrin säteellä liketetty.

Voiko uuteen Facebook-panopalveluun luottaa?

Bang With Friends: Seksihakua Facebookiin

Panokumppanien etsinnän yleisimmät ongelmat:
1. Et halua naida tuntemattoman kanssa
2. Et uskalla tai kehtaa kysyä keneltäkään tutulta

Bang With Friends-palvelun idea on kieltämättä on yksinkertainen ja nerokas. Helppoudessaan se tekee sen mitä olemme ajatuksissamme kaivanneet jo pitkään. Se yhdistää sinut ja potentiaalisen panokumppanin tuttavapiirissäsi.

Sivustoon rekisteröinnin jälkeen klikataan kaikkien niiden Facebook-kavereiden naamoja, joiden kanssa halutaan panna. Sitten vain odotellaan, että vastapuoli tekee saman.

Kaikki tapahtuu täysin anonyymisti kunnes haluatte molemmat panna toisianne. Silloin saatte sähköpostiinne viestin, että nyt on luvassa sutinaa.

Mahdollisuutta noloihin pakkeihin ja epämukaviin tilanteisiin ei ole – teoriassa. Bang With Friendsin tekijät eivät ole tiedossa. Opportunistisiin nettipalveluiden kehittäjien etiikkaan on vaikea luottaa, jos on perehtynyt esimerkiksi Facebookin ja Googlen perustajien ylimielisyyteen.

Bang With Friends on muutamassa päivässä saavuttanut valtavan suosion. Kasvukivut tuntuvat. Kun testasin itse palvelua, niin sähköposti-ilmoitus panokaverista ei toiminut. Kerran klikattua haluttua panokaveria ei myöskään ole mahdollista enää poistaa panolistalta.

Samasta sukupuolesta seuraa hakeville Bang With Friends ei tällä hetkellä ole hyödyllinen, mutta asian pitäisi korjautua pian. Myös Iphone-sovellus on tekeillä.

Nyt vain odotellaan, että seksikulttuurimme kehittyisi avoimempaan suuntaan. Työkalut siihen ovat ainakin saatavilla.

Sadistihetero homoilee

Kävin katsomassa Helsingin Valtimonteatterissa monologin nimeltä Outo Homo. Se kertoo heteromiehestä, joka seurustelee miehen kanssa. Ainoa esiintyjä on Juuso Kekkonen ja koko näytelmä perustuu hänen elämäänsä. Jälkeenpäin minulla on hämmästynyt olo. En millään olisi uskonut, että jaksan seurata yksinpuhuvaa miestä yli kaksi tuntia. Mutta hän ei puhunut yksin, vaan hän keskusteli yleisön kanssa – vaikka kukaan muu kuin Kekkonen ei sanonut sanaakaan.

outo-homo-valtimonteatteri-sadisti-polyamoria

Kekkonen on alasti puolivälissä näytelmää, eikä se edes häiritse. Kaikki huomio kiinnittyy siihen mitä hän sanoo, eikä siihen, että hän on ylipainoinen ja hänellä on keskivertoa suurempi penis. Suomalaisen peniksen keskipituus on muuten 13,5 senttiä. Jossakin vaiheessa seurustelusuhdettaan Kekkosen tyttöystävä tajusi olevansa mies ja tämä on Kekkosen tapa käsitellä sitä. Sukupuoli on kuin pinkkiä muovailuvahaa, joka muuttuu ja muokkautuu läpi elämän. Joku saattaa elää cismiehenä 70 vuotta, mutta joku kokee sukupuolista vaihtelua päivittäin. Yksi isoin muutos on, kun tajuaa ettei oma keho ole se oikea. Sitä kutsutaan kehodysforiaksi.

Rehellisyys on käsinkosketeltavaa. Kekkonen näyttää ja puhuu kaikesta. Yksityiskohtaiset tapahtumat hänen reilun kolmikymmenvuotisen elämänsä ajalta tuntuvat realistisilta. Fetissijuhlistakin kerrottu kuvitteellinen tapahtumaketju tuntui oikealta heti ensimmäisen lauseen jälkeen. Kekkonen ei pysähdy, vaan hän puhuu puhumistaan aavistuksen liian nopealla tahdilla. Kahden tunnin sisällä Kekkonen käsittelee ihan kaikki outouden muodot valkoiselle heterosukupuolelle. Mitä on trans, homous, BDSM, kasvissyönti, vapaaehtoinen lapsettomuus ja polyamoria.

Tiukkaa ja täyteen ahdettua settiä, mutta esitys on silti hengittää avoimuutensa takia. Tämän voisi esittää koulukiertueena, mikäli aihealuetta ja pituutta rajaa. Kekkonen puhuu tavallisistakin asioista, rakkaudesta ja epätoivoisesta ihastumisesta sekä seurustelusta ja huonosta seksistä. Oudossa Homossa on kaikille jotakin hyvää ja kaikille jotakin pelottavaa ja uutta. Mikään ei mene nielemättä kurkusta alas.

Lopulta Kekkosella on jalassaan nahkahousut ja osaan helposti kuvitella hänet lyömässä vyöllään vaaleaa neitsyttä perseelle. Alussa hän näytti lähinnä epävarmalta hipiltä rikkinäisessä hupparissaan. Outo Homo on erilainen rakkaustarina ja mainio henkilökohtaisen kasvun taideteos.

Blogi, joka tuntuu pimpissä

Kohta on taas marraskuu. Minulla on ollut erittäin tapahtumarikas syksy! Kiitos paljon ensinnäkin kaikille lukijoille, tykkääjille ja tukijoille. Aloitin seksikolumnistin hommat Citylle viime kuussa ja sen takia tänne kirjoittelu on huomattavasti vähentynyt. Tulevaisuudessa aion pitää huolen, että julkaisen täällä ainakin yhden artikkelin kuukaudessa. Oma blogi on kuitenkin se kaikista vapain julkaisualusta ja päässäni saattaa välähtää ehkä jotakin ei-seksiin liittyvääkin joskus.

City.fi:ssä blogaan viikon välein seksistä. Kirjoituksia ilmestyy ihan laidasta laitaan, aihe on niin loputtoman laaja. Saatte lukea henkilökohtaisia fantasioitani, pornoon ja parinmuodostukseen liittyviä asioita. Kirjoitan aivan kaikesta, enkä aio ajatella mikä on sopivaa ja mikä ei. Kun aloitin tämän blogin ylläpitämisen, tiesin, että mahdollisuudet työelämässäni saattavat rajoittua merkittävästi. Siispä ei ole enää mitään syytä olla sanomatta ikäviäkin ja kummallisia asioita ääneen.

Olen myös työskennellyt kuntavaalikampanjoinnin parissa hyvin tiiviisti. Kuulun Lilja Tammisen tukiryhmään. Tamminen on Vihreiden ehdokas Helsingissä, numerolla 1023. Järjestin Liljalle upeat vaalijuhlat Cafe Mascotissa ja lupaan järjestää toiset bileet, kun hän pääsee valtuustoon. Minun Helsingissäni on tärkeää erityisesti huomion kiinnittäminen parempaan kaupunkisuunnitteluun. Helsinkiin muuttaa seuraavien vuosien aikana lähes puoli miljoonaa ihmistä, eivätkä he mahdu tänne millään, ellei oikeita päätöksiä tehdä.

Otan vastaan muitakin työtehtäviä ja vierailen mielelläni erilaisissa tapahtumissa. Minulle voi lähettää kutsuja tilaisuuksiin ja arvostelukappaleita tuotteista. Työksi teen esimerkiksi kirjoittamista, juontamista ja ohjaustöitä. Minuun voi ottaa yhteyttä sivun yläreunasta löytyvien nappien kautta ja suora sähköpostiosoitteeni on [email protected] Viestiä voi lähettää myös ihan muuten vain, uusiin ihmisiin on aina miellyttävää tutustua. Suhteellista.org Bloglovinissa.

lilja-tamminen-paijaa-melissaa-mcdonalds-lol

Minä ja Lilja eduskuntavaalien jälkeisenä aamuna.

Luokkaloikka yliopistoon

Aloitin tänä syksynä teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Luin aktiivisesti koko kevään työnteon ohessa kahta pääsykoekirjaa ja osallistuin  Valmennuskeskuksen järjestämälle valmennuskurssille. Koin kurssin erittäin hyödylliseksi siksi, että minulla ei ollut ammattikoulutaustani vuoksi lainkaan kokemusta tieteellisestä vastaustavasta tai esseiden kirjoittamisesta. Pääsin 600 euron kurssille ilmaiseksi hakemalla Valmennuskeskuksen omaa stipendiä, joka voidaan myöntää vähätuloisten lapsille.

Kun yläasteella piti alkaa ajatella tulevaisuutta, lukio ei ollut vaihtoehtoni missään vaiheessa. Olin jo silloin sosiaalisesti taitava ja hyvin aktiivinen käytökseltäni. Tiesin, että lukioon menivät ne, joilla ei ollut vielä tietoa mitä heistä tulee isona, ne joilla on rahaa ja joiden vanhemmat pakottivat. Silloinen opinto-ohjaaja ei kyseenalaistanut sanallakaan ilmoitustani suunnata ammattikouluun. Niitä Kallion taidelukion valinneita hän tosin pieksi päähän kovalla kädellä, eihän taiteilija ole mikään ammatti.

Pääsin syksyllä 2008 opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja muutin pois kotikaupungistani vanhempieni luota koulun asuntolaan. Sosioekonominen tausta vaikutti tähän itsenäiseen elämänreittiin. Suvussani ei ole ainuttakaan lukion käynyttä ja koko käsitykseni ylioppilastutkinnosta muistutti lähinnä paremman väen penskojen tehotonta aikuistumisrituaalia.

Jälkeenpäin ajateltuna tunnen montakin ihmistä, jotka olisivat kipeästi tarvinneet lukion tarjoamaa järjestäytyneen ajatuksen kulun ja tiedon kriittisen käsittelemisen harjoittelua. Toisaalta tunnen niitäkin, jotka olisivat selvästi onnellisempia kokkina tai kampaajana kuin pelkkä valkolakki kädessä. Onneksi ammattitutkinto on nykyään helppo ja nopea suorittaa parissa vuodessa lukiopohjalta.

Valmistumiskeväänä 2011 koulumme opinto-ohjaaja ihmetteli hiukan valintaani hakea yliopistoon. Hän osasi kertoa, että yleensä vain muutama hakee jatko-opiskelemaan. Nuoriso-ohjaajille luonnollisin askel on sosionomi. Meidän luokalla oli niitäkin, joilla tämä kasvatusalan koulutus oli toinen tai kolmas toisen asteen tutkinto. Kolmannelle asteelle hyppääminen on ammattikoululaisten keskuudessa harvinaista, yliopistosta puhumattakaan.

Nyt haluaisin sanoa ysiluokkalaisille, että valitkaa oman jaksamisenne ja taitojenne mukaan. Koen, että amis on käytännöllisempi valinta kuin lukio, sillä sieltä pääsee suoraan työelämään tai sitten jopa kolmannen asteen opiskelupaikkaan. Minulla ei ole taloudellisia ongelmia opiskellessani, enkä tarvitse lainaa. Voin tehdä oman alan töitä, joita Helsingissä riittää enemmän kuin on tekijöitä.

Olisi kuitenkin järkevää, jos ammattikoulun opetussuunnitelmaan lisättäisiin vähän enemmän yleissivistävää opetusta. Viime keväänä asuntoamme värittivät usein ääneen oivallukseni Amerikan ja siirtomaiden historiasta. Sain täysin uutta näkökulmaa ja syy-seurauskäsitystä sille, miksi maailmanpolitiikassa näkyy jatkuvia verijälkiä ja haisee kuolemalta. Historian ja yhteiskunnan pohtiminen vailla apua tuottaa fiksuissakin ihmisissä syöpää.

Blogistisisar Emilia Kukkala kirjoitti myös duunarikakaran luokkaretkestä kampukselle. Hänen tekstissään tunnistan paljon yhtymäkohtia omaan elämääni, enkä keksi vieläkään yhtään syytä ostaa niitä aikuisten kurahaalareita. Teologeilla ne on muuten violetit.

Lehdet digijulkaisuun

Mielestäni on harmi, että mitään suomenkielistä naistenlehteä ei saa ostettua esimerkiksi iPadille. Trendi, Cosmopolitan tai vaikka MeNaiset nyt ainakin voisivat julkaista oman digilehtiversionsa. Lehtiä on hauska lukea mutta niistä kertyvä turhan paperin pino ei ole muuta kuin tilanhukkaa ja epäekologista. Lehti on yleensä aika kallis, 5-10 euroa ja roskiin se menee kuitenkin jossain vaiheessa.

Ostin juuri Trendin uusimman numeron ja siinä oli mielenkiintoisia artikkeleita luokkaeroista, blogien vääristämästä maailmasta ja suhdesäännöistä. Haluaisin jakaa ne Facebookissa ystävilleni, mikä voisi olla mahdollista jos lehteä saisi ostaa diginä. Esimerkiksi Helsingin Sanomia voi jakaa kätevästi tällä tavalla.

Tutkailtuani asiaa löysin brittien Cosmopolitanin sekä Companyn Appstoresta. Ne on helppo ladata iPhoneen tai iPadiin ja voit lukea kerran ostamaasi lehteä molemmilla laitteilla. Nyt on tarjouksessa jopa edellisen kuukauden lehti, Cosmo maksaa alle kaksi euroa ja Company 80 senttiä. Normaalisti lehdet maksavat muutamia euroja ja viime vuodenkin lehtiä on mahdollista ostaa.

Hömppälehden selaaminen iPadilla syysiltana teekupin ja suklaalevyn kanssa menee hemmotteluhetkestä kaikin puolin. Ajan hengessä naistietoinen Cosmopolitan julkaisee digilehtensä kylkiäisenä vielä eroottisia novelleja, joita ei paperiversiosta löydy. Teininä olisin erityisesti halunnut lukea ulkomaiden sisältörikkaampia muotilehtiä, mutta R-kioskilta ostettuina niiden oikeaan hintaan on lisätty useita euroja ja jotkut lehdet maksavat reilusti yli kymmenen euroa.

Vain verkossa julkaistava ja ei niin ulkonäkökeskeinen naistenlehti Sylvi on laadukas ja ajankohtainen. Verkkojulkaisu tarjoilee seksologia, viinaa ja mielin määrin kulttuuria teatterista sanomalehtirunoihin.

Ilo ilman viinaa on maitoa

Vuosi sitten päätin luopua alkoholinkäytöstä. Se oli jo liian usein tutuksi käynyt krapulainen perjantai. Päässäni asuva vihreä dinosaurus pidätteli oksennusta ja olin myöhässä varatusta tatuointiajasta. Olin ryypännyt neljällä raajalla jo pitkään ja muistikuvat kesästä olivat pimeää mössöä. Minulle on kerrottu, että viihdyimme paljon puistossa.

Alkoholisti teini dokaa Eduskunnan rappusilla. Piraattipuolue.

Minä ja kämppikseni Mikko Helsten dokaamassa eduskunnan portailla

Myöhästely, poissaolevuus ja muistinmenetys. Välinpitämättömyys ja masennus. Nuo sanat kuvaavat alkoholista aiheutuvia haittoja pitkällä aikavälillä. Jokainen tuntee jonkun, joka juo tosi paljon ja hoitaa silti asiansa hyvin. Jotkut pystyvät tähän, suurin osa kuitenkaan ei. Silloin ihminen on riippuvainen tai peittää ongelmansa tehokkaasti. Pulloon ei tartuta enää siksi, että se toisi hyvän olon. Siihen tartutaan siksi, että päästään pois täältä. Sillä turrutetaan ympäristö pehmeäksi, jolloin sitä on helpompi kestää.

Alkoholittomuus on Suomessa vaikeaa. Ensimmäisinä viikkoina tuskin uskalsin ovesta ulos, alkoholi tuntui liittyvän kaikkeen. Silloin tällöin uskalsin kertoa jollekin, että mä lopetin juomisen. Sitten ne kysyi, että mihin asti. Useimmiten join baarissa vain jotain muuta mikä näytti alkoholilta, ettei tarvinnut vastata kysymyksiin. Baarimikot vittuilevat edelleen monessa paikassa, jos tilaa alkoholittoman. ”Ootsä raskaana?” ”Aiotko koko illan jaksaa näitä selvinpäin?” ”Kyllä sä vielä sorrut”. Suomen valtion slogan voisi olla, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Olen onneksi löytänyt Helsingistä muutamia todella ihania anniskeluravintoloita, joista saa värikkäitä ja maukkaita alkoholittomia drinkkejä.

Olen oppinut paljon itsestäni viimeisen vuoden aikana. Muistan nykyään enemmän asioita ja tunteita. Olen tehokas ja oikeasti läsnä. Voimahetkiä ovat ne kun joku onnittelee asiasta tai tapaan jonkun, joka kertoo lopettaneensa alkoholinkäytön monta vuotta sitten. En tuomitse tippaakaan niitä, jotka haluavat vetää perseöverit joka viikonloppu. Se on sikahauskaa ja toivoisin itsekin voivani tehdä niin. Ongelmani on vain se, että se ei jäisi viikonloppuun.

En missään nimessä tahdo, että viinat piilotettaisiin tupakan lailla tai ikärajoja nostettaisiin. Toivoisin vain, että tietoisuutta alkoholismista lisättäisiin ja ihmisiä rohkaistaisiin tunnistamaan milloin alkoholi ei sovi itselle. Kaikille alkoholittomuuskaan ei sovi ja toisille taas kaikki päihteet ovat sopimattomia. Suomen kieltohysteerisessä päihdepolitiikassa pitäisi ottaa huomioon, että eri ihmisille sopivat eri päihteet.

Sumu humala spedet puistossa

Perusmaanantai.

Pahinta juomattomuudessa on tieto siitä, että halu juoda ei lopu todennäköisesti ikinä. Lääkärit ovat kertoneet, että heillä on asiakkaita, jotka ovat olleet kymmenen vuotta juomatta ja silti tekee mieli. Joka päivä kaupassa kun ohittaa siiderihyllyt. Kun istuu yksin kahvilassa ja viini on tarjouksessa. Silloin, kun mehu maksaa baarissa enemmän kuin bisse.

Festarit kaupunkeihin

Ostin jo maaliskuussa lipun Weekend-tanssimusiikkifestivaaleille, sillä esiintyjälista kuulosti epätodellisen hyvältä. Aloin tällä viikolla ottaa selvää tulevan viikonlopun riennoista, miten sinne pääsee ja mitä on tulossa. Perskutina varoitteli ensimmäistä kertaa järjestettävästä partyviikonlopusta, että tässä on nyt jotain mätää.

Weekend-festivaalin siltaa ylittävä bussijono Martinlaakson juna-aseman lähellä. Kuva: Ona Ukkola

Bussijono Martinlaakson asemalla. Kuva: Ona Ukkola

Esiintyjäaikataulua oli mahdoton löytää tapahtuman nettisivuilta ja tulijoita kehoitettiin jättämään reput kokonaan kotiin. Epämukava kutina jatkui, kun tapahtuma mainosti isolla huudolla 10 euron hintaisia bussilippuja, joilla pääsisi etusijalla kyytiin kohti Espoon metsiä. Matkakortilla ei siis tekisi käytännössä mitään, jos kaikki kymmenet tuhannet saapuvat paikalle. Parkkipaikkoja alueella on Serenan puolella 500 kappaletta, joten autolla en halunnut lähteä. Päätin myydä lippuni festareita edeltävänä päivänä ja ottaa pari kymppiä takkiin.

Kun ikärajaton Weekend koitti, internet alkoi tulvia uutisia liikennekaaoksesta kapealla Vihdintiellä ja siitä, että ihmiset ovat istuneet perjantai-iltaansa busseissa, takseissa ja yksityisautoissaan neljättä tuntia. Toinen tapahtuman päätähti David Guetta esiintyi yhdeksältä ja sekin jäi näkemättä monilta, jo kuudelta soittaneesta Skrillexistä puhumattakaan.

Turvallisuuskatastrofin ainekset ovat kasassa kun poliisi kertoo, että itse festarialueelle ei enää edes päästetä ihmisiä sisään. Kuten arvata saattaa, festareilta poispääsy yömyöhällä on täysin mahdotonta ja viimeinen bussikin lähti jo ennen puolta kahta. Yhtään minkään sivistyksen keskelle ja taksin ulottuville pääsy on kymmenen kilometrin kävelyn päässä.

Alt rokkiin ja indie poppiin keskittynyt Garden Party osoitti onnistuneesti, että ekalla kerralla ei kannata ahnehtia ja sijaintia kannattaa miettiä. Söpöillä puutarhajuhlilla oli yksi soittolava ja se järjestettiin Hietsussa. Turvatarkastusjono oli olematon ja teltta oli keikkojen alkaessa kuitenkin täpötäysi. Kaksipäiväinen tapahtuma keräsi yhteensä 7000 kävijää ja ensi vuonna se venyy järjestäjän mukaan mahdollisesti nelipäiväiseksi

Jättifestareiden järjestäminen on erittäin monimutkaista touhua ja se vaatii useita vuosia kokemusta. Ei voida silti mitenkään väittää, että kaikki järjettömän isot juhlat pitäisi järjestää metsässä ja kaupungin ulkopuolella. Flow Festival kerää 50 000 ihmistä alueelle, jonne pääsee metrolla ja sieltä voi mennä kävellen syömään tai nukkumaan. Kaupunkifestarin etu on myös se, että nopeasti paikalle pyöräily tai kävely on mahdollista. Flowssa nähtiin yli viidentuhannen pyörän eeppinen pyöräparkki.

Flow-festivaalin eeppinen polkupyöräparkki vuonna 2012, Suvilahti/Kalasatama.

Kuva: Hannu Oskala (CC BY-NC-SA)

Feel – Suomen halvinta röökiä

Helsingin Rautatieaseman Asematunneliin avattiin tällä viikolla Suomen suurin tupakkakauppa, Feel. Sisään astuessa paikka muistuttaa enemmän tyylikästä kuntosalin aulaa, kuin nikotiinituotteita myyvää putiikkia. Kauppa huokuu jotain uutta ja erilaista. Tiskin takana pauhaa kahvikone ja liikkeen toisessa päädyssä näkyy olevan myynnissä Battery-energiajuomaa. Suklaata ja karkkiakin löytyy.

tupakkakauppa feel kartsa kartonki halpa eesti viro

Amerikassa on käytössä siellä kaikille tuttu tupakan ”itsevalmistus”. Feel tuo tämän tavan ensimmäisenä Eurooppaan. Tupakat myydään tyhjinä kartongeissa, ja ne täytetään koneellisesti oston jälkeen tupakalla. Tämä kauppa myy kartongin kessua eli 200 tupakkaa alle 30 euron hintaan. Tupakoiden täyttämiseen menee liikkeessä kuutisen minuuttia. Maku on sama kuin malluaskissa, mutta hinta putoaa Viron tasolle.

Vesipiipun eli hookahin ystäville on tarjolla kiinnostava vaihtoehto perinteiselle makutupakalle, täysin nikotiinittomat makukivet. Shiazo-kiviä käytetään samalla tavalla kuin makutupakkaa, tavara pesään, folioon reikiä ja hiili päälle. Kivet höyrystyvät kuumuudesta ja niistä lähtee makua. Nämä ovat vieläpä uudelleenkäytettäviä. Feel myy erimakuisia nesteitä kivirasian täyttöä varten. Kiviä saa ostettua monissa eri mauissa, kuten minttu, suklaa, banaani, omena ja mustikka.

Kannattaa nauttia tästä hienosta uudesta palvelusta, ennen kuin kukkahattutädit keksivät jotakin sen kieltämiseksi. Tupakkalain mukaan Suomessa ei saa mainostaa tupakan hintaa tai tarjouksia, joten laita viidakkorumpu soimaan ja kerro kavereillesi, mistä saa Suomen halvinta röökiä! Tykkää Feelistä Facebookissa, niin saat tietää ensimmäisten joukossa, mitä kaikkea jännittävää on vielä tulossa.